perjantai 22. heinäkuuta 2016

LUKEEKO JOKU?



Blogikirjoituksiani kommentoidaan niin peräti harvoin, että olen ajatellut
luopua tästä toiminnasta. Sinulla, joka kenties luet tämän, on mahdollisuus
saada minut perumaan päätös. Jos vähintään viisi henkilöä ilmoittaa edes
lukeneensa blogiani, jatkan entiseen malliin. Facebook-viestejäni
kommentoidaan paljon.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

torstai 7. heinäkuuta 2016

NE LAULAVAT VIELÄ



Toki lintujen laulu on vähentynyt sitten alkukesän niin kuin sen kuuluu
tehdäkin. Pesän kotihommat pitävät emot kiireisinä. Kakkospesintöjä taas ei
edellä yhtä riehakas konsertointi kuin kevään ensiyrityksiä. Tähän nähden
tuntui oikein ihanalta kuunnella runon ja suven päivän illan säveliä
mökkkiäni ympäröivästä sekametsästä. Punarinta on rakentanut pesän
pihakoivuun, peippo, pajulintu, sinitintti, laulurastas ja mustapääkerttu
laulavat, huhuaapa sepelkyyhkykin. Merelle on täältä Preiviikin rantakujan
keskipaikkeilta matkaa 800 metriä. Aika monet kahlaajat ja vesilinnut
ylittävät pihapiirin reissuillaan. Mikä mukavinta, ne ääntelevät. Eilisillan
ilon aihe oli pieni valkovikloparvi. Punajalkaviklo, kaikkien sorttien
lokit, telkät, sorsat, hanhet, joutsenet ja koskelot vierailevat
säännöllisesti. Metsän takaa kuuluu kurkien huutelu. Sokean lintumiehen
suruaika ei ole alkanut vielä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

WANHAN KIRJAN PÄIVILLÄ


Lukekaa allaolevan pohjaksi Ari Suutarlan blogiteksti samasta aiheesta.
Tässä kommentoidaan sitä, mutta mukana on omiakin havaintojani.

Tahdonpa oikaista vanhempaa valtiomiestä, Ari Suutarlaa  omien kirjojeni
osalta. En  myynyt hänelle yhden kirjan sidottua ja nidottua laitosta vaan
kaksi kirjaaa: kovakantinen on nimeltään Yyteristä Reposaareen ja pokkari
Meren ja vuorten Montenegro. Melko erilaisista ympäristöistä on siis
kysymys.

Olemme Wanhan kirjan päivien perjantaiohjelmasta samaa ja kalasopasta eri
mieltä. Keitto osoittautui minun makuuni suolattomaksi. Sen nautittavuutta
olisi ratkaisevasti parantanut kala. Tavallisesti tämä ainesosa sisältyy
kalasoppiin. Minulle tuotuun annokseen ei veden viljaa ollut eksynyt. Tuli
ikävä makkarakojua, joka niin ikään puuttui alueelta.

Ohjelma oli torstai-iltana huomattavasti kiintoisampaa kuin perjantaina.
Maarit Tyrkkö-Huovisen kekkosnauhat ovat ainutlaatuisia. Urkki panee kahteen
otteeseen lauluksi, sanelee myllykirjettä Maaritin nauhurille ja perustelee
saatanan/onnettomia tunareitaan. Esityksensä lopuksi Maarit laulatti meitä
itsensä ja Kekkosen johdolla tyyliin: savivati, kivivati, puuvati, ruukku.

Kävin esityksen ja Suomen tietokirjailijat ry:n  illanvieton välissä
kertomassa Maaritille, että hän haastatteli minua 42 vuotta sitten
Kotilieteen aiheena ylioppilaaksi pääsyni. Pienen miettimisen jälkeen nainen
muisti tapauksen. Saatuaan kuulla, että minulla oli edellisenä iltana ollut
syntymäpäivä hän laulatti ympärillä parveilleilla tutun onnittelulaulun
"paljon onnea vaan."  Joku Raisa tahtoi ottaa meistä kuvan. Käteni
toimittajan vyötäröllä todistaa, ettei asianomainen ole ikääntynyt
päivääkään näinä vuosina. On tavattoman helppo nimetä mieliinjäävin asia
tämän vuoden wanhan kirjan päiviltä.

Ari Suutarla kertoikin oleellisen perjantaiohjelmasta. En minäkään siitä
ihmeemmin vaikuttunut. Arvostukseni Teemu Keskisarjaa kohtaan romahti hänen
laukoessaan mielipiteitä kymmenestä itselleen tärkeästä kirjasta. Hän
luonnehti mm. metsäteollisuusjohtajiamme sivistyneiksi ja avarakatseisiksi
henkilöiksi. Koskematonta luontoa Keskisarja sanoi vihaavansa,
talousmetsässä taas viihtyvänsä. Luonnosta vieraantunut riistokapitalismin
lakeija on tämä sinänsä kiinnostavia historiakirjoja kirjoittanut raharenki.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 25. kesäkuuta 2016

JUHANNUSVAHINKO



Maija Salminen kertoi Radio Suomessa, että virolaismiehillä on tapana
näyttää muskelia hyppäämällä juhannuskokon yli. - Se tästä vielä puuttuu,
puuskahti Maija ja minä kyllä yhdyn hänen näkemykseensä. Sattuu niitä
vahinkoja mittumaarina uhoamattakin. Vesillä kuuluu hukkuneen kuusi,
liikenteessä muutama. Yksi hukkuneista on 8-vuotias poika.

Pienen  JUHANNUSVAHINgon koki myös Tiiratorpan isäntä. Aivan mitätöntä
verrattuna edellisiin, mutta alavatsaa toki kirvelee yhä. Nostin
patonkipussia leipälaatikosta, kun sen häntä osui kahvikuppiin.
Vastakeitettyä kahvia täynnä ollut kuppi kaatui, kääntyi ylösalaisin ja
putosi syliini. Viis siitä muuten, mutta satuin olemaan alasti. Joskus
tuntuu kivalta olla naku näillä helteillä. Nyt tästä tavasta koitui se
haitta, että alavatsaan puhkesi palohaava. Kuuma kahvi valui vielä
sukuelimille, muttei ihme kyllä tehnyt tuhojaan siellä. Asiaa ei tosin ole
varmistettu käytännön toimenpitein, ellei virtsaamista katsota sellaiseksi.
Onneksi pompahdin pystyyn kuin  vieteriukko.

Mitä tästä opimme? Ei kannata jättää puoleksisyödyn patongin pussiin
riikinkukon pyrstön mittaista häntää. Varsinkin, jos ollaan sokeita,
kannattaa kahvikuppi ja leipäpussi pitää visusti erossa toisistaan. Tärkein
opetus on kuitenkin lohdullinen: kaikenlaista voi sattua, mutta tämä
sattumus oli pienimmästä päästä. Olen sen jälkeen jo tiskannutkin.
Astiavuori katosi komeasti tiskikaappiin.




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

tiistai 21. kesäkuuta 2016

SUVIYÖN SUUDELMIA



Oletko pysähtynyt joskus ihastelemaan sanaa, sanaparia tai lausetta. Minulle
ksanapareista kaunein on tuo otsikon ilmaisema. Varsinkin, jos suutelijana
olisi nainen nimeltä Sinikannel, Suvivuo tai Valkolumme, tuntisin kauneuden
ympäröivän minua.

Mutta sitten tuli Jukolan viestin selostus Lappeenrannasta. Sari
Sirkiä-Jarva sanoi saaneensa suviyön suudelmia. Suutelijoina toimivat
hyttyset. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

maanantai 20. kesäkuuta 2016

EN NUKAHTANUT

En nukahtanut toissayönä Jukolan viestin radiolähetyksen ääreen. Näin
vanhemmiten sitä jaksaa valvoa koko yön varsinkin, jos kisa menee
jännittäväksi. Kerran nuorempana, kun kuuntelin Jukolaa  (Yhtään ei ole
jäänyt väliin sitten vuoden 1973), luulin peipon päässeen tirskauttelemaan
radiossa. Ihmettelin vain, miksi se yhtäkkiä muuttuu pajulinnuksi
jatkaakseen vielä lehtokerttuna. Aloin aavistaa, että untahan tämän täytyy
olla. Herättyäni havaitsin nukkuneeni ikkuna auki. Ulkona lauloivat mm.
peippo, pajulintu  ja lehtokerttu.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 18. kesäkuuta 2016

LINTUPAIKAT SAAVUTETTAVIKSI - TUKEA LINTUALAN TOIMIJOILLE


Birdlife pyytää ehdotuksia strategiaansa. Sana "strategia" on minun makuuni
turhan sotilaallinen mutta tässä pari näkökohtaa:

Lintupaikkojen saavutettavuus on tärkeä tavoite ikääntyneiden, vammaisten ja
lasten kannalta. Vaikka oma piha tai ainakin lähiympäristö antaa monille
mukavia elämyksiä, ei useimmilla ole mitään mahdollisuutta tavoittaa
kuuluisimpia lintupaikkojamme: Yyteri, Liminka, Siikalahti, Arktikan
staiauspisteet ym. Mikäli saavutettavuutta voidaan parantaa vaarantamatta
herkästi haavoittuvaa luontoa, pitää niin tehdä.

Toiseksi pyydän runsaampaa tukea lintualan popularisointiin. Linnuista
kirjoittaminen, äänitteiden, videoiden ym. av-materiaalin valmistus ja
lintuaiheinen kuvataide menevät keskimäärin huonosti kaupaksi. Kukaan ei
tällä sektorilla kirjoittajana, äänittäjänä eikä taiteilijana elä, joku
valokuvaaja ehkä sentään. Suoranainen taloudellinen apu Birdlifeltä tekisi
terää. Miten esim. apurahajärjestelmä?

Vain unia näkevä Porinhanski

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi